La Vie En Rose, Edith Piaf Ruusun tiellä Suomen Kansallisooppera ja baletti, Kevään väreilyä
Uusi suomalainen teos, koreografina ReijaWäre, on tämän kevään 2025 yllätyksiä. Edith Piaf, (linkki) ranskalainen tunnettu chansonlaulaja (1915-1963) on innoittanut kertomaan "Ranskan Pikku Varpusen" elämänkaaren visuaalisin keinoin, baletilla, valoilla ja heijastuksilla, musiikilla. Mitähän mieltä ranskalaiset ovat. Joka ruusun varressa on piikki pistävin, jos kaksikin ja miljoonassa ruusussa on piikkejä miljoonittain.
Esitys oli viihdyttävä, Pas de deuxin tuplana hämmästytti rytmillään ja tunteikkuudellaan. Yökerhokohtaukset oli hauskoja, puvustus suomalaisen selkeää, lavasteet klassiset ja valaistus sekä nykyaikaiset valokuviot selkeyttivät esitystä. Musiikki oli instrumentaalimusiikkia ja tutut sävelet toivat esiin muistoista Edith Piafin laulun kaiun. Esitys kestää kaksi ja puoli tuntia yhdellä väliajalla ja esiintyjät pitivät kiinnostusta yllä viime minuutteihin asti jolloin esiin tuli rutiinimainen kiire kun kuvattiin kuinka Edith Piaf ruusujen täyttämä elämä päättyi sairaalassa maksasairauden murtamana, yleisönsä jatkaessa ilotteluaan mutta muistoissaan laulajan surumielinen hahmo, joka itketti.
Loistavat taitavat tanssijat onnistuivat loistavasti esittämään kuvaa viime vuosisadan alun chansonin luojasta, musiikki virtasi soljuvasti orkesterin soittamana ja esitys eteni vuolaana kohtauksesta toiseen. Itkuinen kiireen tuntu lopuksi aiheutti lepasahduksen yleisössä, puoli salillista yleisöä nousi seisomaan aplodien aikana (ja heihin joku oli onnistunut ohjailemaan kyselyn nimestä julkaisussa, nimi oli julkaisussa koska olin osallinen julkaisun työhön) se itketti ja laski tunnelmaa, Reija Wäre kävi esityksen lopuksi kumartamassa yleisölle mustassa housuasussa mutta näyttämön esirppu pysyi kiinni, emme nähneet encorea. (Kun näyttämöllä esiintyjä katsoo katsomon takaosaan se saa aikaan efektin että hän katsoo jokaiseen yleisössä.)
Väliajalla sekä myös ennen esitystä tarjoillaan Oopperabaletin aulassa välipalaa sekä juomia. Ne voi tilata etukäteen mutta ne voi myös ostaa paikanpäällä. Herkulliset leivonnaiset houkuttelivat vitriineissä ja shampanja kuohahteli. Otin juomaksi punaviiniä, se oli virkistävän hyvää.
Ooppera baletin asiakaskirjeestä sain tiedon että Edith Piafin elämäntarinasta on tehty baletti, ja se kiinnosti ja päädyin heti tilaamaan lipun ensimmäiseen mahdolliseen esitykseen. En itse ole mikään ballerina, mutta olen lapsesta asti ollut kiinnostunut balettitanssista. Näin balettia televisiosta, asuin pienenä ja nuorena Tampereella ja haaveilin balettikoulusta, mutta vanhempieni mielestä se ei ollut tarpeellista. Kun pääsin töihin niin aloitin kuntotanssiharrastuksen, jazztanssia Elwa Molinin Tanssikoulussa jota kävin muutaman vuoden. Kehoni ei ole balleriinamainen vaan olen enemmänkin löntystelijän mallinen, mutta koen että tanssillisesta liikunnasta on ollut minulle hyötyä. Pienenä näin televisioesityksestä Joutsenlampi baletin ja leikin pitkän aikaa joutsenta.
Joskus kotikaupunkini teatterissa vieraili Lontoolainen balettikiertue ja pääsin näkemään Joutsenlammen luonnossa. Kun muutin Helsinkiin v.2000 elämänmuutosten jälkeen, äitini Irja(rauha hänen sielulleen) lähetti minulle kirjeessä syntymäpäivärahaa ja kävin ensimmäistä kertaa Kansallisbaletin esityksessä, se oli Kesäyön unelma.
Asun Porvoossa ja tulin Helsinkiin linja-autolla. Samaan aikaan oli presidenttimme Alexande Stubbin vieraana Tanskan kuningaspari: Mary ja Frederic sekä tanskalaisia suurliikeyrittäjiä. Heille oli konsertti Musiikkitalossa. Valtiovieraitten takia oli Töölönlahdelle rakennettu mellakka-aidoista jonkinlainen labyrintti, jonne poistuessamme eksyimme.
Puin päälle musta Muotitorppa-leningin ja sinisestä villalangasta virkatun hartiavaatteen, Espanjasta ostetun punotty vyö ja nahkainen käsilaukku, ja mustat Elloksen nahkasaapikkaat. Valitsin mustan värin Edith Piafin muistoksi, hän pukeutui aina mustaan. Baletin pukuohjauksena oli arkipuku ja nähtiin myös hienosti neulottu kirjoneule ja farkut, sekä myös kimaltelevia puseroita ja hiuskoristeita, miehillä oli useimmiten tumma puku.
![]() |
| Kirjoittaja |



Kommentit
Lähetä kommentti