Tampereella Viikinsaari muuttui Saarihelvetiksi ja maanantaina tapahtui Pyynikki-ilmiö

 Voi Helvetin helvetti, Viikinsaaren saarihelvetti 14.-15.8.2026,linkki ja Pyynikki-ilmiö Ismo Alanko 16.8.26.

Viikinsaaren Saarihelvetti

Varasin viikon Tampereella, viettääkseni kesälomaa lapsuuteni maisemissa. Ensin vietin viikon mieheni kanssa Holiday Lapinniemen lomaviikolla. Olen muutamana vuonna harkinnut käydä Viikinsaaren Saarihelvetti-festareilla ja täksi kesäksi varasin lipun kahden päivän tapahtumaan, mieheni ei ollut kiinostunut festareista vaan palasi kotiin, mutta hänellä ei ollut mitään sitä vastaan vaikka kävin siellä. Jäin vielä Holiday-loman jälkeen seuraavan viikonlopun yli Tampereelle Omena-hotelliin, josta sain viimeisen huoneen, koko kaupungin edullisimmat hotellit oli loppuun buukattu. Hotelleja voi varata hotellien omilta sivuilta tai esim booking.com. Vahingossa varasin hotellin maanantaihin asti ja löysin tapahtumien joukosta Pyynikki-ilmiö esityksen: Ismo Alanko ja Mosquito.                

Valitsin festarivaatteet omasta vaatekaapista. Tiesin että tapahtuman väri on musta tai tummanpuhunva ja pakkasin matkalaukkuun mustan nahkahameen polven alapuolelle ja siihen sopivan trikoopuseron ja mustan ison sifonkihuivin. Pakkasin mukaan mustat nilkkurit, lauantaiksi kahden vaatteet, pitsihousut ja puseron sekä  perjantaiksi tummanvihreän olkaimettoman maxi samettimekon ja sinisen vakosamettirotsin. Sunnuntain esitykseen päätin pukea ByPias-kaupasta ostamaani vaaleaan pellava-leninkiin.

Yö Tampereen keskusta Omena-hotellissa  yläkerrassa oli rauhallinen ja nukuin hyvin. Ostin huoneeseen evääksi pikakahvia, proteiinirahkaa, valmiita lihapullia ja ruiskorppuja sekä pikakahvia. Huoneessa oli minikeittiö jossa toimi mikrouuni ja minijääkaappi. Omena sijaitsee Tampereen keskustassa hyvällä paikalla. 

Viikinsaareen mennään laivalla, Hopealinja vie ja tuo ihmisiä tunnin välein. Saarihelvettiä varten oli varattuna saaren tapahtumaosa +18 festari osallistujille. Festarien aiheena oli hevirock. Mitä ihmettä teen hevirock-festareilla minulta kysyttiin? Tiedänkö edes mitä hevirock on? Jo nuorena huomasin että hevirockin kuunteleminen kovalla volyymillä tyhjentää mielen huolista ja se voi parantaa päänsäryn tehokkaammin kuin mikään kipulääke.

Tiedän hyvin mitä hevirock on, olen laaja-alaisesti harrastanut nykymusiikkia koko ikäni. Hevirock ei ole mikään uusi ilmiö, hevirock on kehittynyt 1960-luvulla Englannissa linkki. voin kuunnella joskus heviä kuten muunkin tyylistä rock-musiikkia sekä myös modernia ja klassistakin musaa. Olen kiinnostunut kaikenlaisista elämän ilmiöistä ja sen takia minua kiinnosti tämä entisen kotikaupunkiniini sijoittunut tapahtuma. Helvetin saarelle myytiin VIP-lippuja joihin kuului oma Vip-laivakuljetus ja ruoka. Valitsin tavallisen lipun muitten tavallisien mukana. Ajattelin että tapahtuma on tuttuun tamperelaistyyliin rauhallinen ja pärjään siellä ilman VIP-tukea. En ottanut paljon valokuvia, keskityin olemaan vain osa vellovaa festariporukkaa.

Viikinsaareen oli tanssilavan lisäksi rakennettu kolme esiintymislavaa joilla soi taukoamaton elävä hevi musa ja valoshout. Etukäteen ilmoitetut bändit ja kokoonpanot muuttuvat tilanteen mukaan joka antoi elävää tunnelmaa tapahtumaan. Osallistumilippuna oli rannekenauha jonka sai Laukontorin satamassa kun esitti kuitin maksetusta pääsylipusta. Osallistujat valuivat jonona laivaan joka täyttyi ääriään myöten ennen kuin lähti liikkeelle kohti tapahtumapaikkaa Viikinsaarta. Tarkoitus oli kuunnella bändejä ulkona ja liityin mukaan bändäriporukkaan joka sellui kolmen esiitymislavan väliä aina siellä mistä kuului eniten meteliä. Kesäinen viikonloppu ulkona isossa porukassa jota yhdistää musiikki ja hyväntahtoinen kesäyön tunnelma.

Osallistujat olivat pääosin pukeutuneet mustaan väriin, miehillä oli shortseja ja bändipaitoja sekä apokalyptisia cosplay vaatteita ja kelmeitä meikkejä. Naisilla näkyi reidet paljastavia lyhyitä hameita ja tavallisia vaatteita, oli myös hienoja fantasiameikkejä, keijuja, menninkäisiä ja myös sarvia oli joillain. Olen jo vanhempi niin ajattelin että on sopivaa pukeutua vähän pitempiin helmoihin.

Näin paljon tuttuja kasvoja osallistujien joukossa. Söin lauantaina maistuvan ruuan Saaren ravintolan ulkoterassin baarissa, ribbipossua sekä keitettyjä yrtti- perunoita ja pikkelöityä sipulia. Juomaa sai ostaa baareista joita oli useita, tarjolla oli juomia: vesiä, erikoisoluita ja viinejä, siidereitä lonkeroita ja selzereitä sekä myös kahvia ja teetä. 

Perjantaina olin pukeutunut siihen mustaan polven yli nahkahameeseen ja hihattomaan hupparipaitaan, mutta tarpeellinen olisi ollut sadetakki, sillä illan edetessä alkoi sataa kaatamalla. Suojauduin levittämällä ison sifonkihuivin ympätilleni se suojasi sateelta jonkin verran. Kateellisena seurasin kuinka joillain festariosallistujilla oli päälle laittaa kaiken kattavia sadeviittoja. Löysin samanlaisen sadeviitan viidellä eurolla Tiikeri-kaupasta ja ostin sellaisen lauantaiksi.  Tapahtumalle oli merkitty myös jatkopaikka, jonne olisi voinut mennä jatkamaan iltaa, mutta olin likomärkä ja väsynyt ja menin suoraan hotellille jossa nukuin sikeästi koko yön. Nilkkureihin oli tarttunut vankka kerros lokaa ja kuraa.

Lauantaina aamulla kävin pienen kahviaamiaisen huoneessa syötyäni ostoksille. Kaupunki oli rauhallinen kuin yleensä. Ostin Sokokselta tarjousneulejakun ja Hämeenkadulla kirjakaupasta uuden lukukirjan, tiiliskiven paksuisen dystofia-kuvauksen, jonka on kirjoittanut japanilainen kirjailija, kirja on tietenkin suomennettu ja kerkisin sitä lukea muutaman sivun ennenkuin lähdin jatkamaan hevi-kokemusta Saarihelvettiin. 

Kirjoittaja Tähtisadetta vihreässä mekossa Saarihelvetissä.

Lauantaiksi oli luvattu lämmintä säätä ja puin päälle olkaimettoman tummanvihreän Halara-mekon. Puhdistin tietenkin nilkkureihin tarttuneen rapa-kerroksen kylpyhuoneessa, se oli kuin sementtiä. Alkoi jo vähän kaduttaa että ostin kahden päivän rannekkeen, mutta lähdin kuitenkin, kun olin hotellinkin varannut. Notkuin Laukontorin satamaan ja pääsin pian seuraavaan Viikinsaaren Hopealinja-laivaan ja pääsin maihin. Musiikki soi kuuluvasti vasta kun pääsin saarelle. Sama meno kuin lauantaina jatkui, sää oli lämmin mutta maa oli edelleen rapainen. Menin bändäriporukan mukana kuunnellen bändien aiheuttamaa musisointia. 

Kaikki meni muuten hyvin mutta jostain syystä festareilla oli läsnä minua ennenkin vainonnut taho, joka piiloutui niin sujuvasti festariyleisöön ettei heitä saanut kiinni. Minua nimiteltiin, herjattiin ja kohdistetiin ohjailemalla rikoksia nimeeni laulun muodossa, uhkailtiin varastelemaan minulta tai nimiseltäni. Minulla on ihmeellinen kaima koska en voi käsittää, tajuta, ymmärtää, koska olen hyvä persoona ja ne herjaukset on outoa juttua. Minulle tuli paha mieli, että saan sanktioita Saarihelvetissä, että tuntisin että kyseessä on oikea helvetti. Se vain on että nuorisolla on paljon mielenterveysongelmia mutta hyvin vähän tukea niihin, niiin se tulee esiin noin. En mielestäni ole ikinä tieten tahtoen aiheuttanut kenellekään ongelmaa. Eniten herjauksia kuului siitä bändistä jossa esiintyi tyttöjä. Tosi outoa. Huomasin sitten että keskimmäisen stagen takana olevassa baarissa virnuili nuorisoo jonka ääni kaikui bändin läpi  stagella. Jos olisin upporikas niin... Mutta kun en ole, niin ajattelin että väsyvät aiheeseen meikä ja keskittyvät heviin jota varten Saarihelvetti on.

Sitten minulle joku esitteli miehen joka oli espanjalainen, ja äitinsä kotoisin Kanarian saarilta ja rikas, kertoi olevansa Guiseppe, omisti kaksi taloa. Mutta hän ei kuitenkaan osannut puhua espanjankieltä ja syljeskeli päin näköä, jolloin jähmetyin ja ajattelin että jos en reagoi niin hän häpyy kun ärsytyksensä ei tuota tulosta ja niin kävi että sen mies poistui kaverittensa käsikynkässä pikapuoliin. Joillakin bändeillä oli otsaa muutenkin tehdä pilaa yleisöstä ja välillä kuuntelijat alkoivat mielenosoituksellisesti juosta porukalla ympyrää....

Launtaina viimeinen soittajabändi oli Turmion kätilöt, jotka soittivat aikan hyvin. Oikeastaan mitään kovin hyviä bädejä ei ollut esiintymässä. Tapahtumassa oli takapajulan kellaribändien tunnelmaa. En ihmettele vaikkei Saarihelvettiä enempää järjestettäisi noilla eväillä. Ja nettiuutisista luin että laivayhtiö Hopealija lopettelee toimintaa, ellei ilmaannut laivoille ostajaa.

Pääsin paluumatkalle laivalla lauantaina puolenyön jälkeen. Laivan vieressä oli SPR:n vene ensihoitohenkilökuntineen varuillaan, olivat valmiudessa kuljettamaan sairastuneet liian väyneet maihin hoitoon. Laivaan pakattiin tupaten täyteen festareilta palaavia muusikoita ja festarivieraita. Yläkannella oli kelmeä tunnelma kuin lauma zombeja apokalyptisine valkoisiksi meikattuine kasvoineen. 

Paluumatkalla lämmin kesäyö oli houkutellut Tampereen kaupungin täyteen väkeä, joka puolella kuului puheensorinaa, laulua ja standup broadcast-komiikkaa. Oli myös kaduilla pitkiä jonoja, arvltiin että yöllä olisi ollut jaossa ämpäreitä, mutta pääosin ihmiset viettävät aikaa kadulla jonottaen jos päääsisivät johonkin kaupungin lukuisista ravintoloista. En jäänyt kuitenkaan kaupungille jonottamaan vaan menin suoraan hotellihuoneeseeni. 

Sunnuntaina heräsin nukuttuani muutaman tunnin. Otin mukaan ostamani uuden kirjan SenLinYu, Alchemised piinattu,   ja suunnittelin että lueskelen kirjaa Pyynikin rannassa. Näsijärvenranta pyynikin kupeessa on yksi lempipaikkojani Tampereella. Rantatie alkaa Eteläpuistosta, jatkuu Rosendahlin ohi ja nk. asevelipolkuna kohti Tesoman kaupunginoaa. Isuskelin rannan penkillä ja lueskelin kunnes taivas musteni ja alkoi salamoida ja jyristä ja sataa vettä kaatamalla. Minulla oli mukana sadeviitta ja pukeuduin siihen ja menin vähän aikaisin Pyynikin kesäteatterille jossa on myös terassibaari. Baarissa odoteltiin sateen loppumista mutta sade sen kun jatkui vain, mutta onneksi Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo on katettu joten ei kesäsade haitannut.

Ilmiö Ismo Alangon esitys oli tuore, kappaleet oli tuttuja vuosien varrelta. linkki. Jazzahtava viihdemusiikki viihdytti ja Ismo Alanko osasi ottaa yleisönsä ja täysi katsomo eli musiikin mukana ukonilmasta ja sateisesta säästä huolimatta. Konsertin päätteeksi yleisö ryysi alas katsomosta ja jammaili musiikin tahdissa ja kaikilla oli hauskaa. Hyvä Ismo Alanko!

Stagella Ismo Alanko ja El Mosquito

Maanantaiaamuna 24.8.26 palasin kotiin kotiin joka vaikutti taivaalta koetun hevi-helvetin ja Pyynikki-ilmiön jälkeen. On kivaa olla taas kotona.

Kesäloma Tampereella linkki